Vähän huumoria näin keskiviikkona.

On nyt mennyt joku kuukausi kun minä viimeksi kirjoitin täällä mitään. On ollut niin paljon kouluhommia että ei ole oikein kerrennyt.

No nyt tässa ainakin tulee jotain luettavaa teille. Löysin netistä huumorikuvia ja haluaisin teillekin näyttää.

Pitkästä aikaa

Olipas pitkästä aikaa kun minä viimeks kirjoittelin. Minulla on ollut paljon muuta tekemistä ja olen piettänyt uutta blogia missä kirjoittelen minun uudesta ruokavaliosta. Blogin nimi on Fitalicious-Sverige ja jos painat TÄSTÄ niin pääset lukemaan sitäkin.

Minä aion yrittää päivittää tätä blogia kun on aikaa ja kun minulla on kirjoittamista.

Terv: Nina

Oikeus saada suomenkielistä opetusta esikoulussa. // Rätten till finskspråkig undervisning i förskolan.

Maanantaina, 28/10, olin Norrköpingin suomenkielinen hallintoalue kokouksessa (HAR) Raatihuoneella. Siellä puhuttiin aika paljon suomalaisesta vanhuushoidosta, mutta se mikä herätti minun mielenkiinnon, ja sai minut miettimään, oli miten paljon opetus suomenkielellä esikoulussa on muuttunut noin viimeiset 22-23 vuotta, kun minä kävin esikoulua.

Tänään se näyttää olevan hankalaa organisoida esille opetusta niille lapsille jotka puhuvat suomea, vaikka laki sanoo että heillä on oikeus saada opetusta suomenkielellä.

Kun minä kävin esikoulua niin minä olin suomalaisella osastolla. Me oltiin noin 20 suomalaista lasta ja noin kolme opettajaa. Se oli itsestäänselvyys että minä kävisin suomalaisessa esikoulussa koska minulla on suomaliaset vanhemmat. Oli resursseja ja organisaatio vaikutti olevan kunnossa vaikka Norrköping ei ollut mukana missään hallintoalueessa.

Esikoulusta lähdin sitten ruotsalaiseen kouluun vaikka minulla oli mahdollisuus mennä kouluun missä puhuttiin suomea. Mutta minä sain opetusta suomenkielellä kerran viikossa koulun jälkeen lukioon asti ja lukiossa pystyin jatkaa äidinkielen jos halusin. Ja tietysti minä jatkoin.

Minusta se on valtavan sääli että on niin vaikeaa saada tukia ja että organisaatio on vikaantunut tai pysähtynyt niin monella tasolla. Suomi on niin paljon muuta kun vain kieli. Se on koko kulttuuri millä on rikas historia ja se on koulun asia säilyttää, suojella ja opettaa muille tätä kulttuuria. Mahdollisuus pitäis ainakin olla niille jotka haluavat oppia, ilman byrokratiaa ja "ei-sanojia". Se on ruotsinsuomalaisten oikeus!

Miksi se pitää olla niin hankalaa? Miksi systeemi on vikaantunut 2000-luvun aikana? Onko mielipide se että ei ole tarvetta opetusta suomenkielellä suomenkielisille lapsille esikoulussa? Mitä tapahtuu niille jotka todella haluavat opetusta suomenkielellä? Nämä on tärkeitä kysymyksiä jotka tarvii aitoja vastauksia.

//Nina

__________________________________


I måndags, 28/10, var jag på möte med Norrköpings finska förvaltningsområdesgrupp i Rådhuset. Det pratades en hel del om den finska äldreomsorgen men det som väckte mitt intresse och fick mig att tänka till var hur undervisningen på finska i förskolan förändrats sen jag gick i förskola fr 22-23 år sedan.

Idag verkar det vara svårt att organisera fram undervisning för de barn som är finsktalande även fast lagen säger att de har rätt till finsktalande undervisning.

När jag gick i förskola, gick jag på en helfinsk avdelning. Vi var närmare ett 20-tal barn på avdelningen med närmare tre finsktalande lärare. Det var en självklarhet att jag skulle gå i en finsk förskola för att jag har finska föräldrar. Det fanns resurser och organisationen verkade fungera trots att Norrköping inte var delaktig i något förvaltningsområde.

Från förskolan fortsatte jag in på en svensk skola fast jag hade möjlighet att gå i en finsk. Men jag fick finskaundervisning en gång i veckan efter skolan ända fram till och med gymnasiet, och i gymnasiet fick jag välja om jag ville fortsätta. Jag valde självklart att fortsätta med mitt modersmål.

Jag tycker att det är oerhört synd att det ska vara så svårt att få stöd och att organisationen verkar ha falerat på så många plan. Finskan är ju så mycket mer än bara ett språk. Det är en hel kultur med en rik historia och det hänger, enligt mitt tycke, på skolan att bevara, skydda och undervisa om den kulturen. Möjligheten måste åtminstone finnas för de som vill utan att byråkrati och "nej-sägare" ska stå i vägen. Det är vår rätt som sverigefinländare.

Varför ska det vara så svårt? Varför har systemet falerat på 2000-talet? Anser man att det inte finns behov av undervisning för finsktalande barn i förskolan? Vad händer då med dem som verkligen vill ha den där undervisningen? Detta är viktiga frågor som behöver ha riktiga svar.

//Nina

Mikä on tyypillistä suomalaisille? // Vad är typiskt finskt?

Minä kysyin kahdelta ystävältä ja mieheltäni mitä he luulevat olevan tyypillistä suomalaisille? Mieheni vastasi ilman epäröintiä: "Viinaa ja hitsaaminen" johon minä naurahdin.

Yksi ystävistäni ajatteli vähän aikaa ja vastasi sitten: "Sinä olet tyypillinen suomalainen! Minä en tunne muita suomalaisia kun sinä ja voin sanoa että minun käsitys on että suomalaiset ovat kilttejä ja auttavaisia".

Minun toinen ystävä, joka on ollut vierelläni melkein 20 vuotta ja joka on seurustellut perheeni kanssa, vastasi: "Sauna, vodka, karjalaisia piirakoita, makkaraa ja puukkoja!" Taas naurahdin stereotyyppi selvitykseen ja hoksasin että perheeni varmaan onkin tyypillinen suomalainen perhe.

Minä en kyllä tiedä minkälaiselta suomalainen perhe suomessa näyttää. Mutta minun suomalaiseen perheeseen, tällä ruotsissa, on tyypillistä juuri seuraavat asiat: Sauna, jonkun muotoinen alkohooli saunan jälkeen, äitin tekemät karjalan piirakat ja jauhelihapiirakat, makkaraa ja suomalaista kesäkeittoa, mikä ei ole vodkaa kukka kuviollisessa lautasessa mutta toisaalta hyvää vihanneskeittoo, sesonkin vihannekseilla.

Mitä te lukijat sanotte? Mikä on tyypillistä suomalaisille?

_______________________________________________________________________

Jag frågade två av mina närmaste vänner och min man om vad de anser vara typiskt finskt. Min man svarade utan att tveka: "Sprit och svets" varav jag fnissade åt svaret.

 Min ena vän tänkte en liten stund och svarade sedan: "Du är typiskt finsk! Jag känner bara dig och kan med all säkerhet säga att intrycket jag har fått är att finnar är snälla och väldigt hjälpsamma.".

Min andra vän, som varit med mig i nästan 20 år och har umgåtts med min finska familj svarade: "Bastu, vodka, karelska piroger, korv och knivar."

Ännu en gång fnissade jag och insåg att min familj nog är den stereotypa finska familjen.

Jag har ingen aning om hur en finsk familj i Finland ser ut och vad som är typiskt för dem. Men för just min finska familj, här i Sverige, är det typiskt med just bastu, någon form av alkohol till  bastubesöket, hemmagjorda karelska piroger, hemmagjorda finska friterade köttfärspiroger, korv och finsk sommarsoppa, som inte är vodka i en blommig tallrik utan en jättegod grönsakssoppa med säsongens grönsaker.

Vad säger ni läsare? Vad är typiskt finskt?

Teatteri lapsille 2 marraskuuta, Teater Bråddgatan 34

Teater Bråddgatan 34 Kultuurikamarilla, tai på Kulturkammaren ruotsiksi, näytettään suomalainen TEATTERI lapsille 2 marraskuuta. Teatteri näytetään ensin suomeksi klo. 13.00 ja sitten ruotsiksi klo.15.00. Esityksen kesto on 30 minuuttia ja pääsylippu maksaa 60 kr. Lipun voi ostaa paikalla.

SUKELTAJA (kl 13 den 2 november)
– matka sikiötilasta tapahtumarikkaan ja haasteellisen työelämän kautta lopulliseen unelma-ammattiin. Runollisen ja absurdin humoristisen miimisen koreografian avulla esittelemme 30 eri ammattia. Tapaat posteljoonin, sähköasentajan, yleisurheilijan, kampaajan, meteorologin, hammaslääkärin ja lopuksi unelma-ammatissa olevan SUKELTAJAN!

Vieras esitys: Uusi Teatteri

Esityksen kesto: 30 min. 6-12 vuotiaille

DYKAREN (kl 15 den 2 november)

– en resa från fosterstadiet genom ett innehållsrikt och inte alltid så lätt arbetsliv till det slutgiltiga drömyrket. På ett poetisk och absurt humoristiskt vis presenterar vi 30 olika yrken med hjälp av mimisk koreografi. Du får träffa postiljonen, elektrikern, friidrottaren, frisören, meteorologen, tandläkaren och till slut drömyrket DYKAREN!

Lämplig för 6-12 år.

Gästspel med Uusi Teatteri

TÄSTÄ pääsee Kultuurikamarin kotisivulle.

Pursiseuran juhlapuhe: "Kolmenkymmen vuotias"

Tässa se sitten on teille luettavaksi:

Pursiseuran juhlapuhe: "Kolmenkymmen vuotias"

Pursiseura perustettiin 22 marraskuuta 1983, seitsemän hengen voimalla Viking Linjan risteilymatkalla Turkuun. 

Alussa kokoonnuttiin toinen toistemme kodeissa. Keskusteltiin siitä millä tavalla aloitetaan toimintamme ja missä. Piakkoin saatiin vuokrata huoneusto Ektorpin vapaa-ajan talolta. 
Yhdeksäs päivä tammikuuta vuonna 1984 kokoonnuimme siellä ensimmäisen kerran. Siinä kokouksessa äänestettiin yhdistyksen nimestä. Nimeksi tuli PURSI.

Pursi on seura joka on riippumaton politiikasta ja uskonnosta. Puheenjohtajat ovat vaihtuneet silloin tällöin.
Puheenjohtajina on ollut matkan varrella: Yrjö Koski, Tapio Naukkarinen, Uuno Kaartinen, Tarmo Hirvonen, Unto Kuivanen ja Timo Jussila. Nykyinen puheenjohtaja on Leena Kaakinen.
Kerhon toiminta on maanantaisin, jokaisena arkimaanantaina. Kerhotoiminta on ollut hyvin vilkasta kun oltiin nuorempia ja vetreämpiä. Tanssittiin kansantanhuja ja ommeltiin jopa kansallispuvut. 
Mauno tai Annikki L. säestivät hanurilla. Oli innokkaat ohjaajat Marke  ja Eki Rutanen, jotka sitten muuttivat pois kaupungista. 

Oli iso laulukuoro ja kansallispukuja käytettiin myös kuorossa. Oli myös komea hanurikerho, he kävivät ABF:n kurssia monta vuotta Maunon joholla. Esiintymisiä kyllä riitti.
Muutakin kurssitoimintaa on ollut matkan varella.
Matkoja on tehty eri maihin ja toinen toistemme juhliin. Omat juhlat on pidetty aina lokakuussa. Itsenäisyys - ja äitienpäivää on vietetty muiden Norrköpingin suomenkielisten yhdistysten kanssa ja vietetään tietysti vieläkin. 

Jäsenmäärä pienenee vähitellen. Toisia on muuttanut eri paikkakunnille ja monia mullan alle. Uusia jäseniä ei enää tule. Nuoret ovat jo ruotsalaisissa seuroissa. 

Seuratoiminta kuitenkin jatkuu kuten tavallista, voimiemme ja kykyjemme mukaan. Pidetään joulujuhlat, kevätjuhlat sekä vähän muutakin touhua. 
Maanantaisin kokoonnumme kuten tavallisesti. Lauletaan, juodaan kahvit, seurustellaan ja pelataan Bingoa.
         - Näppäimillä: A. Aitonurmi

//Nina

Norrköpingin Pursiseura täyttää 30 vuotta!

Tänään olin Pursiseuran 30-vuotis juhlissa Enebyn kirkon seurakuntatalossa. Oli paljon ihmisiä juhlimassa, paljon ohjelmaa ja hyvää ruokaa.

Pursiseuran puheenjohtaja Leena Kaakinen pietti juhlapuheen minkä myöhemmin tulen laittamaan tänne blogiin teille luettavaksi.

Onneksi olkoon, Norrköpingin Pursiseura!

//Nina